MARIAN ILMESTYS KALEVALASSA

Marjatta-runon kieliasu on keskeneräinen, mikä siis ilmeisesti aiheutuu siitä, että kuvattava tapahtumasarja on sekä hieroglyfien kirjoittajalle että niiden myöhemmälle tulkille vieras, etten sanoisi käsittämätön. Ja muuttuu jatkossa vielä käsittämättömämmäksi.

”Kirkui marjanen mäeltä,

 Puolukkainen kankahalta:

 

Tule, neiti, noppimahan,

 Punaposki poimimahan,

 Tinarinta riipimähän

 Vyö vaski valitsemahan...

 Marjatta, korea kuopus,

 Meni matkoa vähäsen,

 Meni marjan katsantahan,

 Punapuolan poimintahan

 Hyppysillähän hyvillä,

 Kätösillä kaunihilla.

 Keksi marjasen mäeltä,

 Punapuolan kankahalta:

 On marja näkemiänsä,

 Puola ilmoin luomiansa,

 Ylähähkö maasta syöä,

 Alahahko puuhun nousta.”

Tämä vaikuttaa kummallisemmalta kuin se itseasiassa on. Kysymyksessä on Marian ilmestys. Meidän vakiintunut käsityksemme asiasta lienee, että Marian ilmestys sisältää jonkinlaisen siivellisen olennon, mutta kalevalaisten hieroglyfien kirjoittaja tuo esille ilmestyksen ylimaallisuuden sijoittamamalla marjan ilmaan: ”On marja näkemiänsä, puola ilmoin luomiansa, ylähähkö maasta syöä alahahko puuhun nousta!”

Tapa, jolla Marjatta saa Marjan käsiinsä on katsomisen arvoinen: ”Tempoi hartun kankahalta, jolla marjan maahan sorti.” Tempoi ja sorti ovat selvästi liian raivoisat verbit tuohon yhteyteen ja osoittavat, että kuvaa tulkitseva ei ole löytänyt sanavarastostaan sujuvampaa ilmaisua.

Edelleen marjan matka maasta Marjatan vatsaan on pikkutarkkaa kuvan tulkitsemista. Ainoastaan piirretty kuva, kömpelö hieroglyfinen teksti voidaan pukea seuraavanlaiseen sanalliseen asuun:

”Niinpä marja maasta nousi

 Kaunoisille kautoloille,

 Kaunoisilta kautoloilta

 Puhtahille polviloille

 Puhtahilta polviloilta

 Heleville helmasille.

 Nousi siitä vyörivoille,

 Vyörivoilta rinnoillensa,

 Rinnoiltansa leuoillensa,

 Leuoiltansa huulillensa

 Siitä suuhun suikahutti,

 Keikahutti kielellensä,

 Kieleltä keruksihin

 Siitä vatsahan valahti.

 Marjatta, korea kuopus.

 Tuosta tyytyi, tuosta täytyi,

 Tuosta paksuksi panihe,

 Lihavaksi liittelihe.

 Alkoi pauloitta asua.

 Ilman vyöttä völlehtiä. ”

Kaiken tämän sanoo nykyinen kirkkomme kolmella sanalla: Sikisi Pyhästä Hengestä.

Mutta miksi käyttää Kalevala tällaista mieletöntä hokemaa tapahtuman kuvaukseksi?’

Siksi, että hieroglyfien piirtäjällä ei ole symbolia ´Pyhälle Hengelle´ ja siksi, että niiden lukija ei ymmärrä piirtäjän yrittäneen sanoa juuri sitä. Näyttää vielä silmiinpistävältä, että piirtäjä – mutta ei lukija – on ollut selvillä, että kysymys on Kristuksesta.

Valitsemalla marjan Marjatan raskauden aiheeksi haluaa piirtäjä kertoa, että Maria tuli raskaaksi itsestään ja sijoittamalla marjan ilmaan yrittää hän kuvata hedelmöittymisen hengellisyyttä.

Ei ole syytä ihmetellä sanonnan tai sen takana piilevää hieroglyfitekstin kömpelyyttä. Koko esitetty ajatus on ollut Kalevalan kansalle vieras.