LEMMINKÄISEN KUOLEMA

Tuonen verinen poika iskee Lemminkäistä miekallaan: ”Miehen viieksi muruksi, kaheksaksi kappaleeksi”. Tuonen verisellä pojalla on ollut todellisuudessa vastineenaan uhripappi. Mayain rituaalissa seurasi uhrin paloittelua rituaalinen kannibalismi, jota tiedetään myös esiintyneen Intiassa. Uhri oli jumalan ruumiillistuma ja kannibalismi ihmisen mahdollisuus päästä osalliseksi jumaluudesta. Herran pyhä ehtoollinen on tällaisen rituaalin seuraaja.

                             

            Jo ennen Tuonelaan joutumistaan on Lemminkäistä ammuttu nuolella ja tällainenkin uhraamistapa esiintyy vertauksemme kohteena olevissa kulttuureissa. – Voidaanhan tietysti esittää, että Kalevala on otettava symbolisesti: Varmaa kuitenkin on, että Lemminkäisen kuolemaan on tarvittu ihmisuhri – juuri symboliksi, kuvaamaan jumaluuden kuolemaa.

                             

             Ihmisuhrit kuuluivat  likimain kaikkiin muinaisiin uskontoihin, Kreikasta Intiaan.

                             

             Lemminkäistä ammutaan ”Kautta kainalon vasemman oikeahann olkapäähän”, ja nuolena käytetty käärme lävistää sitä paitsi sekä maksan että sydämen. Maya-rituaalissa tähdättiin myös sukupuolieilimiin.

                             

              Lemminkäinen solvaisee märkähattua syyttämällä tätä sukurutsauksesta ja eläimiin sekaantumisesta, joten ei olisi kumma, jos tämä runon jossakin versiossa olisi ottanut tähtäimeensä Lemminkäisen sydämen sijasta eräät muut elimet.

                             

              Tässä Lemminkäisen ampujassa on muutamia omituisia piirteitä, joita on syytä tarkastaa.

                                                          

                        ”Ukko Pohjolan sokea

 Tuop´ on Tuonelan joella,

 Pyhän virran pyörtehellä,

 Katselevi, kääntelevi,

 Tulevaksi Lemminkäistä.

  Jo päivänä muutamana

 näki Lieto Lemminkäisen

 Saavaksi läheneväksi…”

                                                          

                Kuinka tämä on selitettävissä? Umpisilmä, sokea, josta runo vähääkään hämmästystä osoittamatta kertoo, että tämä näki? Syy tähän kummalliseen asiain tilaan on, että ampuja on sekä sokea että näkevä. Sokeus hänessä on ainoastaan kirjoitustekninen, toisin sanoen, hieroglyfinen ominaisuus, suljettu silmä on kuoleman merkki, ilmoittaa hänet tuhoa tuottavaksi. Kun hänen on jotakin katsottava, käytetään hänestä näkevää merkkiä.