RISTIINNAULITSEMINEN

             Juuri lainaamiamme säkeitä edeltää aukko, jossa varsinaisen evankeliumin kuuluisi olla. Todennäköistä kuitenkin on , että piirtäjä on jo tämänkin perusteella tajunnut yrityksensä mahdottomuuden ja luopunut toimestaan. Seuraavassa olemme nimittäin jo lähestymässä Vapahtajan elämän loppuvaiheita:

                             

            ”Jopa tieän poikuesi,

 Voi, poloinen, poiuttasi!

 Tuoll´ on pieni poikuesi,

 Kultainen omenuesi,

 Onp´ on suossa suonivyöstä,

 Kankahassa kainalosta,

 Marjatta matalaneiti,

 Etsi suolta poikoansa:

 Poika suolta löyettihin,

 Tuolta tuotihin kotia.”

Suossa suonivyöstä, kankahassa kainalosta on Kalevalan vakiintunut kuva tuhosta ja tukalasta tilanteesta. Se tarkoittaa tässä ristiinnaulitsemista ja jos tulkkimme olisi ymmärtänyt kristinuskon olevan kysymyksessä olisi käännös kuvasta sanoiksi kuulunut: Ristiinnaulitseminen. Jos sitävastoin hieroglyfien piirtäjä olisi yrittänyt sen piirtää, ei ainoakaan hänen lukijoistaan olisi ymmärtänyt kuvan merkitystä.

Jos Kalevala olisi suullista perinnäistietoa ei runon tekijällä olisi ollut mitään aihetta käyttää ´suossa suonivyöstä´- kuvaa. Hän olisi voinut valita vapaasti sopivammat sanat, vika ei nimittäin ole sanavaraston vähyydessä, vaan hieroglyfien niukkuudessa. Jokaisella Kalevalaisella jumalalla on oma, vakiintunut ja monimutkainen merkkinsä, mutta Kristus ei tässä aikaisessa vaiheessa ole ehtinyt saada traditionaalisia tuntomerkkejään, jotka myöhemmin hänen ympärilleen kasaantuvat.