VIIRUNAAMA ILMARINEN

Kullervon karhujen raadeltua Ilmarisen emännän Ilmarinen lähtee uudelle kosiomatkalle Pohjolaan ja merkillepantavaa tässä runossa on, että se käyttää Pohjolan emännästä pahaenteistä Louhi-nimitystä. Pohjolan häiden yhteydessä häntä mainitaan muilla ja positiivisemmilla nimillä. Louhi kieltäytyy antamasta tytärtään.

             

             ”Siitä Seppo Ilmarinen

 Murti suuta, väänti päätä,

 Murti mustoa haventa.”             

                             

             Maya-hieroglyfeissä on musta onnettomuuden enne, eräs sodan ja kuoleman tuntomerkeistä eikä se Kalevalan urhoista käytettynäkään merkitse, että nämä välttämättä olisivat mustatukkaisia.

                             

             Mustan havenen murtaminen ei ole tämänkertaisen Ilmarisen ainoa vieras tuntomerkki. Kalevalan ainainen todensanoja, lapsi lattialta, havaitsee Ilmarisen oudot piirteet ja varoittaa sisartaan:

                                                          

                         ”Neitonen, sinä sisari,

                          Elä sulho´on ihastu,

  Elä sulhon suun pitohon

  Eläkä jalkoihin jaloihin!

  Sulholl´ on suen ikenet,

  Revon koukut kormannossa

  Karhun kynnet kainalossa,

  Verenjuojan veitsi vyöllä…”

                             

            Kuinka tämä on selitettävissä? Miksi hänellä on suen ikenet, mutta ei hampaita? Revon koukut ja karhun kynnet? Ja kaiken kukkurana verenjuojan veitsi! – Jonkinlainen vamppyyri on vähintä mitä tämän kuvauksen takana voi kuvitella piilevän. Tämä on Ilmarisen yöpuoli. Ja koska Ilmarinen on aurinkoa edustava jumaluus, on päävastuu verenjuonnista sälytettävä tuon taivaankappaleen niskoille. Atahualpan, inkain ylimmäisen uhripapin vampyyrin nahoista valmistettu viitta omasi syvemmän symbolisen merkityksen kuin samanaikaisten eurooppalaisten hallitsijain hermeliinivaippa.

                             

             Ilmarisen tuntomerkit viittaavat selvästi siihen, että uhritoimitus on odotettavissa. Ilmeisesti edustaa Pohjolan toinen tytär, samoin kuin sisarensa, kuuta. Uskonnollisessa rituaalissa on Ilmarisen sijalla ylipappi ja Pohjolan tyttären sijalla tarkoitukseen valittu, tässä tapauksessa ryöstetty, neitonen.

                             

              llmarinen siis ryöstää Pohjolan tyttären ja pakenee saaliineen. Tyttö vaikeroi kovaa kohtaloaan ja sanoo:

                                                         

                        ”Parempi minun olisi

 Jänön juoksevan jälillä,

 Koukkupolven polkemilla,

 Kuin tämän kosijan reessä,

 Viirunaaman viltin alla.”

                         Nimitys ”viirunaama” toistuu sen jälkeen vielä kahdesti.

                             

               Sanoista käy ilmi, että neidon tuntema kammo aiheutuu Ilmarisen kasvoissa nähtävästä viirusta, jonka tuhoa ennustava merkitys on niin selvä, että tytär sen nähtyään on valmis valitsemaan mieluummin minkä muun kohtalon tahansa.

                             

               Mayain ihmisuhrien jumalan tunnuksena on musta juova, joka osittain ympäröi hänen silmäänsä ja jatkuu poskelle.

   Pohjolan tyttären pahat aavistukset käyvät toteen. Seuraavana aamuna Ilmarinen vetää miekkansa ja aikoo iskeä hänet hengiltä, mutta muuttaa sitten mieltää ja laulaa hänet lokiksi. Kalevalaisessa kielenkäytössä ei menettelyissä liene sanottavaa käytännöllistä eroa. Nimellisenä syynä tekoon on neitosen yöllinen uskottomuus, joka edelleen vahvistaa olettamusta, että hänet astronomisena ilmiönä on katsottava kuuttareksi.