KALEVALAN IKÄ

Marjatan Poika runoa lienee pidetty suhteellisen myöhäisenä lisänä Kalevalassamme.  Muihin kansalliseepoksemme runoihin verrattuna se on nuori, mutta sellaisenakin sijoitettava ajanlaskumme ensimmäiseen tai toiseen vuosisataan. Jos se olisi myöhemmältä ajalta ei se liittyisi muuhun Kalevalaan edes niin kiinteästi kuin nyt on asia. Varsinainen Kalevala taas ehdottomasti on kotoisin Kristuksen syntymää edeltäviltä vuosituhansilta.

Marjatan Poika runon suhteen voimme tehdä havainnon, että siinä tietäjät itäisiltä mailta eivät saavu vastasyntynyttä käynnillään kunnioittamaan. Kuitenkin juuri heidän hieroglyfinen esittämisensä olisi ollut yksinkertaista eikä heitä esittävä kuva olisi tuottanut tulkille vaikeuksia. Onkin niin, että itämaan tietäjät ovat myöhempi legendalisä ja heidän poissaolonsa siis pieni tuki olettamukseemme runon varhaisuudesta. Samoin puuttuu Josef, jonka läsnäoloon olemme tottuneet, mutta jonka olemassaolon suhteen on Qumran-löytöjen perusteella esitetty epäilyksiä.

Marjatta siis synnytti poikansa ja ”Kasvatteli kaunoistansa, kullaista omenuttansa, hopeista sauvoansa”:  nämä ovat jälleen Kalevalan vakiosymboleja ja sujuvat hyvin, mutta sitten seuraa kohta, jossa tavaton tapahtumasarja on supistettu muutamaan riviin:

”Katoi poika polviltansa

 Lapsi lannepuoliltansa.

 Marjatta matala neiti,

 Tuosta tuskille tulevi,

 Rapasihe etsimähän,

 Etsi pientä poiuttansa,

 Kullaista omenuttansa,

 Hopeista sauvoansa

 Alta jauhavan kivosen,

 Alta juoksevan jalaksen,

 Alta seulan seulottavan,

 Alta korvon kannettavan...”

                             

             Tämä etsiminen vaikuttaa naiivilta ja parodiselta, mutta ei ole kumpaakaan. Se ei kirjallisena tuotteena ole missään nimessä halveksittava. Etsiä kaikista mahdollisista paikoista, on lause, jota kuvakirjoitus ei voi sanoa muutoin kuin esittämällä näiden paikkojen kuvat.