KIROT JA KAUNOTTARET

Näiden kahden kielen, suomen ja quechuan välillä ei ole nähtävissä ainoatatakaan välittävää porrasta tai läheistä sukulaista, eestiä ja aymaraa luonnollisesti lukuunottamatta. Toisin on laita likimain kaikissa Euroopan kielissä, joissa sanan kulku kielestä toiseen on seurattavissa ja sanan loppumuoto tunnistettavissa siitä huolimatta, että ainoakaan sen äänteistä ei enää muistuta alkuperäänsä.

Suomen ja quechuan suhteen on siis esimerkkien löydyttävä juuri näistä kahdesta kielestä, ja mikäli nämä yhtäläisyydet näiden lisäksi ovat löydettävissä muissa kielissä, voivat ne luonnollisesti olla todistuksena siitä,  että nekin kielet ovat tavalla tai toisella tekemisissä suomen ja quechuan  yhteisen pohjakielen kanssa. Näyttääkin siltä, että suomen vaikutus muihin kieliin on ollut huomattavasti suurempaa ja aikaisempaa kuin on uskottu. Tuon tapaiset seikat on kuitenkin jätettävä tämän käsittelyn ulkopuolelle. Sen verran kuitenkin sanoisin, että Alfredo Trombettin ajatus kaikkien kielten yhteisestä alkuperästä näyttää uskottavalta, jos kohta yhteinen sanavarasto äärimmäisyyksien välillä on vähäinen, rajoittuen ehkä muutamaan tavuun.

Ihmispuheen ikää ei ole onnistuttu millään tavalla määrittelemään, mutta se saattaa olla melko myöhäinen ilmiö inhimillisen ilmaisukyvyn lisänä. Ymmärtää, että sanalla on valta todellisuuden yli on nerokas keksintö ja ihmispuheen edellytys, siihen vaiheeseen saakka on kysymys signaaleista, jollaisia monet eläimet käyttävät mestarillisesti ilman että siitä silti syntyy keskustelua, jumalia ja teologiaa.

Suomen ja quechuan kohdalla eivät yhtäläisyydet ole muutaman tavun varassa, päinvastoin: niiden sukulaisuus on niin ilmeinen, että todennäköisesti niiden sijainti maapallon vastakkaisilla puolilla on ollut ainoana esteenä sukulaisuuden havaitsemiselle, asian näennäinen mahdottomuus on estänyt kielimiehiä kajoamasta kysymykseen. Nyttemmin ovat monella taholla harjoitetut tutkimukset kuitenkin  johtaneet siihen, että tuskin kukaan kieltää suomen intialaisia yhteyksiä. Keski– ja Etelä-Amerikan intiaanikulttuurin pääpiirteet ovat niin ehdottomasti yhteydessä Intiaan, että ei ole ainoastaan mahdollista, vaan pakko olettaa niiden juontavan juurensa Intiasta.

Mistä, milloin ja miten? Siinä ovat kysymykset,  joihin katson mahdolliseksi antaa järkevän ja johdonmukaisen vastauksen.

Monet suuret kirjastot ovat aikojen kuluessa tuhoutuneet, joukossa sekin, josta Kolumbus ammensi tietonsa, joihin ilmeisesti kuului maininta Keski-Amerikan intialaisista  yhteyksistä. Kuolemaansa asti hän pysyi väitteessään, että hän oli löytänyt meritien intiaan. Tämä tuskin voi merkitä muuta kuin, että hän katsoi alueen intialaiseksi samassa mielessä kuin Hong Kong voitaisiin katsoa englantilaiseksi. On melkoinen mielettömyys otaksua, että aikansa etevin purjehtija ei olisi osannut arvata asemaansa edes puolen maapallon tarkkuudella.