Todellisemmat
yhtäläisyydet kielten välillä löytyvät yleisnimitysten joukosta. Kaspi (Santo Tomás: Caspi, caspe.) on pieni puu,
toisin sanoen kasvi. Sanaa saatetaan käyttää myös vähäisemmästä rakennuspuusta,
joka tapauksessa ehdottaa Santo Tomás sitä sellaiseenkin tarkoitukseen, mutta
hän on kommentaareissaan niin lakooninen, että sanankäytön vivahteet eivät
juuri pääse esiin.
Kun Lemminkäinen palaa tajuihinsa
Tuonelan joella, hän lausuu:
”Viikon, utra,
uinaelin,
Kauan malkio makasin...”
Sen jälkeen hän oitis muistaa
kesken katkenneet naisseikkailunsa ja aikoo lähteä niitä jatkamaan jumalallisen
velvollisuudentuntonsa ajamana, mitkä aikeet hänen äitinsä onnistuu tilapäisesti
häätämään hänen mielestään. Koska Lemminkäisen ihmeelliset seikkailut ovat
jokaisen ulottuvilla Kalevalassamme, en kajoa asian siihen puoleen, vaan
äskeisessä säkeessä esille tulleeseen malkio-sanaan, niin kuivalta kuin
tällainen sanaan takertuminen vaikuttaakin.
Mallki tarkoittaa quechuassa muun muassa maassa
makaavaa kuollutta puuta. Tämä sopisi Lemminkäisen lauseen sisällöksi.
Mahdollista on, että malkio on samaa
puuta kuin raamatullinen malka silmässämme. – Suomen malkiosta voisi tietysti
tehdä adjektiivin malkiomainen tai jonkin sen tapaisen. Nykykielessämme ei sanaa
kuitenkaan sanottavasti käytetä, mutta quechuassa sillä on monia johdannaisia.
Mallkik kullun merkitsee polttopuuta ja kullu yksinäänkin on käytettävissä siinä
merkityksessä ja että se alkuperältään on sama kuin suomen kulo näyttää minusta
melko selvältä. Suomen kelo lienee haarautuma samasta puusta. Kullu on se sana,
jolla inkat saavat aikaan sellaiset solvaukset joihin me käytämme puuta. Kullu runa olisi käännettävissä
puupääksi ja täytyypä sanoa, että he tässä ovat astetta etevämpiä, koska heidän
vertauksestaan käy esiin, ettei kysymys ole edes tuoreesta puusta.
Curco = viga, para edificio (Santo Tomás)
Kurku = tronco, leño grueso, madero o viga
de buen grosor.
Kurku on siis
tukevampi hirsi. Meillä on kurki saanut vahvistuksekseen hirsi-sanan erottuakseen
pitkäkaulalinnuista ynnä muista samalta kuuluvista, mutta Kalevala käyttää kurki-hirren
sijasta myös kurkiaista:
”Alle
kuulun kurkiaisen.”
Kuten mallki ja kullu on myöskin kurku
perustana monille muille quechuan sanoille. Kurkullaña
= gruesisimo, muy grueso; siis hyvin paksu. Tässä meillä on hyvä tilaisuus
katsoa erästä quechualle ominaista piirrettä: kurkullaña on eräänlainen
absoluuttinen superlatiivi, lausuu sanakirjan tekijä. Koska kurkunlainen ei kielessämme
ole käytössä otamme vertailukohteeksi käännöksen paksu, paksunlainen.
Paksunlainen omaa saman päätteen kuin quechuaesimerkkimme – huomattava on myös
että suomen n tällaisissa sanoissa on
kieliopintekijäin aikaansaannosta eikä yleensä kuulu normaalissa puheessa – ja on
samassa mielessä vertailun ulkopuolella jos kohta onkin virheellistä kutsua
sitä tai sen quechua-vastinetta absoluuttiseksi superlatiiviksi.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen