Olemme jo aikaisemmin nähneet, että muinaisuuden kansat
eivät arvostaneet asioita niille uhratun palstatilan mukaan, vaan keskittivät
sanomansa äärimmilleen, tiiviimpään mahdolliseen kuvaan.
Tiedotuksen
lyhyys ei ole todistus asian mitättömyydestä.
Että
näinkin itsestään selvästä asiasta on huomautettava, johtuu siitä, että koko
ymmärryksemme on tottumusten orja ja ajatuksemme kaikkea muuta kuin vapaa.
”Lauloi
vaskisen venehen,
Kuparisen umpipurren.”
Näyttää
siltä, että alus on tavallisesti käsitetty jonkinlaiseksi ruuheksi yksinomaan
siitä syystä, että Kalevalamme kuittaa sen kahdella rivillä. Myöskin on
otaksuttu itsestään selvänä asiana, että vene tarkoittaa aina pikkupurtiloa,
siitäkin huolimatta, että Kalevala monessa kohdin antaa runsaammat mitat:
Satalauta, satahanka. Ja yksi Väinämöisen aluksista on kyllin suuri ”soutoa
sa´an urohon, ilman istua tuhannen”.
Tiedot
ovat summittaisia, mutta asiaton liioittelu ei ole Kalevalalle ominaista. Se
käyttää tähtitieteellisiä mittoja puhuessaan avaruuden asioista, ei
kerskuakseen maallisilla saavutuksilla. Laivoista puhuessaan se liikkuu
inhimillisten mittojen piirissä. Umpipursi määrittelee aluksen kannelliseksi ja
osoittaa laivanrakennuksen ehtineen pitkälle.
Kupari
tässä yhteydessä on myöskin otettava vakavalta kannalta. Rauta ja kupari
esiintyvät Kalevalassa toistensa synonyymeinä, mikä aiheutunee siitä, että
metallin merkki on yksi ja yhteinen, alun perin kuparia tarkoittava.
Kalevalan
kuvauksen laivanveistosta ja merenkäynnistä ovat monet ja asiantuntevat. Niiden
selitykseksi ei riitä koko Neuvostoliiton alue tundrineen ja aroineen. Bjarmit
ehkä kylläkin purjehtivat Jäämerta, mutta sijoittaa Kalevala sinne käärmeineen,
auringonpalvojineen ja sateentekijöineen! – Kalevala on kotoisin huomattavasti
eteläisemmästä todellisuudesta.
”Vaka
vanha Väinämöinen
Itse istuvi perähän,
Läksi selvälle selälle …”
Lausuttuaan
erinäisiä tähtitieteellisiä uhkauksia purjehtii Väinämöinen pappeineen
”Yläisihin
maaemihin,
Alaisihin taivosihin.”
Siis
ehkä lähinnä kohti taivaanrantaa eikä tämä sano mitään matkan lähtökohdasta,
mutta johonkinhan meidän on sekin sijoitettava.
Kysymys
on melko monipuolisesta ja monessa suhteessa hyvin pitkälle kehittyneestä
kulttuurista. Ajankohta ensimmäinen tai toinen Kristuksen jälkeinen vuosisata.
Missä päin maapalloamme löytyisi niin tuntematon kohta, että tällaista
saattaisi tapahtua ilman, että se jättäisi suurempia jälkiä aikakirjoihin?
Ehdotukseni
ja lisäksi luultavasti ainoa kohta, joka voi tulla kysymykseen lähtökohtana,
sijaitsee suunnilleen nykyisessä Etelä-Vietnamissa, jossa muutaman Kristuksen
jälkeisen vuosisadan aikoihin vielä kukoisti valtio, jonka kiinalaiset
muistiinpanot tuntevat nimellä Funan, ja jolla saattaisi olla jotain tekemistä
asiamme kanssa. Neljäsataa-luvulla tämä valtio näyttää kadonneen ja
muistomerkit käyvät sanskriitinkielisiksi. Vielä puolisen vuosituhatta lisää ja
Vietnamin nykyiset asukkaat alkavat hiljalleen saapua alueelle. – Jossakin
noilla tienoin pitäisi Väinämöisemme lähtökohdan sijaita.
Ja
miksi hän tuli juuri Keski-Amerikkaan?
Siksi,
että auringonpalvojan ainoa luonnollinen purjehdussuunta on kohti auringonnousua.