VAUVAT, MUMMOT JA TAATAT

Seuraava sanaryhmä on perhe-elämästä. Aloitamme pienimmästä päästä: wawa – parvuiez, pienokainen, josta Suomen moderni kansa todennäköisesti käyttää nimitystä baby, mutta jonka esivanhempamme kirjoittivat vauva. Tämmöinen sana ei tietysti todista yhtään mitään, mutta jos vauva on poika ja vanhenee hiukan, ryhtyvät Inkat käyttämään hänestä nimitystä erkke, vaihtoehtoisesti, erkkepacha, jonka tarkoituksen suomalainen välittömästi ja kääntämättä tajuaa.

Edellä käänsin, taikka paremminkin, jätin kääntämättä sanan sapa, koska se sellaisenaan on käsitykseni mukaan suomen saapa ja lisäksi tunnettavissa seppä ja seppa sanoissa. Että näin tosiaankin on laita ilmenee seuraavastakin: wawasapa – madre llena de hijos, siis ehkä lähinna vauvansaapa. Koska tässä nyt on pienokaisista puhe, muistatte ehkä kuulleenne sanan: ipana? Quechuassa se on ipin ñi. Apharu taas on adjektiivinen ja espanjaan käännetty sanalla:  bastardo, siis äpärä. Wawatariy on nimeltään lasten tyynnyttäjä ja vanha tuttavamme Santo Tomás tietää hänen käyttävän tyynnytykseen ilmaisua: piscolullac, jollaisen tuudituksen luulisin suomalaisenkin vauvan vaikeuksitta ymmärtävän.

Jos nyt katsomme tämän vauvan vanhempia kohtaamme ensimmäisenä hänen äitinsä: mama, joka Kalevalassa nähdään maammo-muodossa ja todennäköisesti on alkuperäinen eikä myöhäinen lainasana kielessämme. – Lapsen isä on: tata, jonka voi lausua sillanpääläisittäin taataksi tai sitten taatoksi. Myöskin esiintyy muoto taita.

Aikaisemmin saimme kuulla, että Santo Tomás  määritteli Sipas-sanan miehen ystävättäreksi. Katsokaamme, olisiko hänellä tarjota siipalle  miespuolista ystävää. – Onpa niinkin. Hän tuntee sanan co(alaväkänen)ca, ja ilmoittaa sen merkitsevän miestä puolisona. Läheisin vastine olisi löydettävissä eestin kosja-sanassa, joka vastaa suomen kosijaa. Naimisiin menon verbit ovat Co(alaväk)cayacuni  co(alaväk)cayani.

Ja avioliiton solmimisen yhteydessä tulee maammosta anoppi, josta quechua, todennäköisesti aivan ilman halvan vitsikkäitäsivuajatuksia käyttää nimeä akke. Appi puolestaan tuntee nimen ipo ja muistamme, että quechuan gran sen(ylätilde)or oli apu josta tavataan myös muoto appo. Yhteen lyötyinä näistä jo luulisi kehittyvän tyydyttävän vastineen suomen apelle.

Tuo alussa nähty aika-sana kaipaisi ehkä vahvistuksekseen jonkin toisen aikailmauksen, että nähtäisiin, ettei sekään muistuta kieltämme jonkun selittämättömän luonnonoikun takia, tai että jos niin on, tuo luonnonoikku kävisi entistä käsittämättömämmäksi, iki – conj. continuativo, siis parhaiten käännettävissä suomeksi iki.

Uiñay uinay ei päällisin puolin herätä mielleyhtymiä, jotka liittyisivät suomen kieleen, mutta lähempää tarkastettuna siitä ilmenee eräitä merkillisiä seikkoja. Uiñaypac  = durar para siempre, kestää alati. Uiñay uinay  = contino, en duración, jatkuvasti tuo selvästi esiin osat, jollaisista voi olettaa suomen ”aina aina” ainaisen koostuneen. Jos haluaa kärjistää vertailun, voi hetkeksi pysähtyä ñ-äänteeseen ja katsoa esillä olevan sanan ainiaan-muotoa.

Myöskin aika-sanan käyttö on suomalaismallinen, paitsi aikaa ilmoittamassa, voidaan sitä käyttää samantapaisena vahvistuksena kuin suomalaista aikaa yhteyksissä: aika paljon jne.

Mutta quechuassa on myös toinen aikaa tarkoittava nimitys ja se on pacha, joka nyt vie meidät otsikkomme asiaan.