Samstag, 18. Februar 2012

KALEVALAISIA AJATUKSIA


Suomen maa-ilma sanan loppuosana on sana, joka quechuassa esiintyy muodossa illa tarkoittaen kirkkautta, läpinäkyvyyttä ja on samalla eräs ukkosjumalan ilmenemismuotoja.

Tämä riittäköön esimerkiksi sanan loistavista ja säteilevistä ominaisuuksista. Se, joka haluaa voi tästä ja aikaisemmasta  ʂapa sanasta muovaamaan Seppo Ilmarista. Hän sanoo itsestään Kalevalassamme:

         ”Jok´ olen taivoa takonut, ilmankantta kalkutellut...”

Kalevalan runoja ei ole saatu kuulopuheen perusteella eikä niitä myöskään ole luonut primitiivinen metsästäjä- tai paimentolaiskansa. Kalevalan tapaisen runouden syntymiseen vaaditaan ehdottomasti pitkä kielellinen kehitys, monipuolinen ja korkea kulttuuri ja ennen kaikkea kirjoitustaito. Kalevalamme on suullisesti talletettu osa kaukaista kirjallista perintöä.

Muistamme kaikki, että Kalevalassa esiintyy joukko kaikenkarvaisia jumaluusolentoja, joissa, mikäli he ovat naispuolisia, käytetään –tar päätettä, kun taas miespuolisista käytetään kokonaan erillistä sanaa: tarkka. Siis tuulesta huolehtiva pariskunta sisältäisi Tuulettaren ja Tuulen Tarkan. Tar ja Tarkka ovat sukupuolta  lukuunottamatta käytöltään  ja merkitykseltään identtiset, vaikka Taric, = inventoepäjohdonmukaisesti kyllä, toinen kirjoitetaan kiinteäksi päätteeksi. Siitä ei tietenkään ole muuta haittaa kuin, että se estää havaitsemasta noitten ilmiöiden samakaltaisuutta.

            Quechuassa vastaa  tar-sanaa tariy ja tarkka sanaa tarikk, jotka aivan suomen vastaavien tapaan seuraavat laatumäärittelynsä jäljessä. Santo Tomás: Taric = inventor de alguna cosa. J. Lira : Tarikk = Que encuentra o hallar alguna cosa. Fr. De Avila : Tari = inuensis, reperiens.

Se tarkoittaa keksiä, luoda, löytää, keksiä jälleen, kertoa, tarinoida, synnyttää, toisin sanoen, sanan monet muodot riittävät tekemään kaiken mitä ikinä jumalattaren päähän voi pälkähtää. Eikä pelkästään jumalattaren. Wawata chay sipas tarin, joka tiukasti kieliopin ja sanakirjojen mukaan käännettynä olisi: Tämä  nuori nainen on saanut pienen lapsen, mutta kuten jokainen tarkkaavainen lukija havaitsee kertoo lause siipan saaneen vauvan.

Seuraavana otamme esille kalevalaishahmon, joka, vaikka esiintyykin nimeltä useassa kalevalaisessa runossa, ei kertaakaan näyttäydy niin, että hänen piirteensä erottuisivat. Kaikesta päättäen hän kuitenkin on varteenotettava voima, koska Lemminkäinenkin puhuttelee häntä kohtalaisen kunnioittavassa äänilajissa. Kalevalan Tapio osoittautuu yleensä melko myötämieliseksi, etten sanoisi välinpitämättömäksi. Quechuan tapia = onnettomuuden enne, auguuri, onnettomuuden ennustaja.

Ehkä Kalevalan Tapion suhteen on laita niin, etteivät hänen tuhoa tuottavat ominaisuutensa ja huonompi minänsä pääse oikeuksiinsa mahdollisesti syystä, että Kalevala on ainoastaan osa suuremmasta kokonaisuudesta. Yksipuolinen hyväntahtoisuus ei ole kalevalaisille jumalille ominaista.

Koskapa tässä ennustaminenkin tuli esille, voimme katsoa erästä säettä kilpakosinnasta:

     ”Sanoi Pohjolan emäntä: Mistä arpa saatanehe,
      Tulevista vierahista?
      Oi, on pieni piikaseni
      Pane pihlajat tulehen
      Puu valio valkeahan,
      Kun on verta vuotanevi
      Niin silloin sota tulevi...”

Tässä ei selvästikään ole kysymys kevytkenkäisestä arvan heitosta vaan vakavasta tulevaisuuden  tutkimisesta ja pyhän pihlajan oksista ennustukseen käytettyinä. Ja eikö mahda olla Tapio se, jolta odotetaan vastausta? – Sisällöltään on joka tapauksessa Pohjolan emännän arpa pikemminkin quechuan arpa = uhri, polttouhri (holocausto) kuin oman nykykielemme arpomisväline..

Inkeri niminen jumaluusolento esiintynee vain kahdesti Kalevalassa. Zuideman kirjassa: The Ceque system of Cuzco, nähdään samantapainen olio: “The principal god in Puquio is Inkarri. He is not object any cult. Daily worship is given to the Wamani…”  Aymara-intiaaneja, joiden jumalia nämä kaksi ovat, pidetään Inka-valtion hallitsijakastin lähimpinä omaisina.

Jumala mainitaan Jumalaksi Kalevalassa, vaikka ei kristilliseksi. Jumalamme on nimittäin kotoisin samasta pakanuuden yöstä kuin me itsekin. Perun Jumala eroaa omastamme vain äänteen verran: Yumacus – luoja ja että hänen luomisvoimansa on maskuliinista käy esiin siitä että yuma tarkoittaa miehen siementä.

                                                              Ensi viikolla mm.
                                                              LEMMINKÄISEN MERKILLINEN TAPAUS

Keine Kommentare:

Kommentar veröffentlichen