URHOT, SIIPAT JA SEPÄT

Urco = urho, josta Bertonio (1612) varmuudeksi sanoo: johtaja, jonka kyvykkyydestä joukon ryhti riippuu. – Kaikki sanan johdannaiset ovat välittömästi maskuliinisuutta ilmaisevia.

Sipas = amiga de varon, toisin sanoen urhon ystävätär, suomeksi siippa.

Inka-klaanit eli ayllut olivat tärkeä tekijä Perun sosiaalisessa systeemissä. Tässä yhteydessä on syytä mainita ainoastaa, että niiden jäsenet saivat noutaa puolison vain tarkoin määrätyistä vieraista aylluista. Ayllu sipas olisi siis käännettävissä aviosiipaksi ja avio eräs niistä sanoista, joihin ayllu, tai sen varhaisempi muoto on antanut aiheen.

Simin verbi takoa on infinitiivinä tacani ja sen pohjalla muodostettu tekijänimi tacaycamayoc tai takay çapa. On helppo havaita yhtäläisyys takoa ja tacani sanoissa ja voisi kuvitella takojan saaneen alkunsa tacay-sanasta ja sepän piilevän sanassa çapa, jonka jo aiemmin totesimme merkitykselliseksi I’nkain arvojen yhteydessä. Sepän tuotteista voidaan mainita callpa = kalpa, josta saadaan verbi callpamuni, joka ehkä vastaisi suomesta kadonnutta sanaa kalpaminen. Callpa-johdannaiset ovat maskuliinisia ja voimasisältöisiä. Ilmiöllä lienee osuutensa myös suomen kelpo-sanassa.

Kalevalamme sisältää joukon arvoituksellisia seikkoja, yhtä outoja nykypolvelle kuin vanhemmallekin. Tähän sopiva sanallinen kumma nähdään Lemminkäisen lauseessa:

”En tiennyt vesun vihoa, umpiputken ailuhia.”

Tuohon ei Santo Tomásin niukasta sanastosta löydy vastausta, mutta lauseessa on kuitenkin varmuudella kysymys käärmeen synnystä, jolloin olisi epäiltävissä, että ailuhia olisi Inkain ayllun synonyymi – ja sitä kokonaan riippumatta siitä, onko vai eikö kalevalainen kieli sukua Inkain quechualle.

Joukahainen esittää kilpalaulussaan seuraavaa:

 ”Paju puita ensimmäinen, hongan juuri huonehia, paatonen patarania.” – Quechuan pata tarkoittaa sekä parrasta, että paatta. Patarani nähdään verbinä, joka tarkoittaa jonkin asian kaksinkertaistamista. Joukahainen puolestaan puhunee keittovälineen esivanhemmista, jotka voimme jättää oman onnensa nojaan. Verbiämme joudumme sitävastoin tarkastamaan tuonnempana.

           

Vaikka nämä ensimmäiset esimerkkini olivat kotoisin satojen vuosien ikäisistä teoksista, on turha epäillä, että kysymys olisi ollut muinaisista ja kauan sitten kuolleista kielistä.. Päinvastoin. Quechuaa sekä puhutaan sekä puhutaan että kirjoitetaan tänä päivänä  pitkin andien vuorijonoa Keski-Amerikasta Argentiinaan. Se on suurilla alueilla ainoa, eikä espanjan rinnakkaiskieli eikä se osoita minkäänlaisia lakastumisen oireita.