MUINAISSUOMALAISET ETELÄ-AMERIKAN VALLOITTAJINA

        Nyt alkavan artikkelisarjamme otsikko säpsähdyttää varmasti niin asiantuntijoita kuin maallikoitakin. Suomalaisetko olisivat olleet Amerikan mantereella ennen Kolumbusta? Ajatus ei kuitenkaan ole niin järjetön kuin miltä se kuulostaa. Esko Korpilinna, jonka näytelnän ensiesityksestä Tukholman Dramatenissa äskettäin kerroimme, on jo pitemmän aikaa tutkinut suomen kielen ja Perun intiaanien puhuman quechuan kielen hämmästyttäviä yhtäläisyyksiä; samoin Kalevalan ja inkojen muinaistarustojen ja mytologian samankaltaisuutta.

Nyt alkava sarjamme antaa aivan uuden kuvan kansamme menneisyydestä ja kansalliseepoksemme Kalevalan alkuperästä.

Asia on, kuten jokainen Kon-Tikin ja Aku-Akun lukenut tietää, että Meksikon ja Perun kadonneet intiaanikulttuurit ovat yhä elävien tarinain mukaan parrakkaiden valkoisten miesten perustamat. Luullakseni on Heyerdahlin salainen, eikä aivan salainenkaan, unelma ollut, että nämä valkoiset partaniekat, joista käytetään nimeä viracochas, osoittautuisivat norjalaisiksi viikingeiksi. Muita ajoittain vahvasti epäiltyjä ovat apostoli Tuomas, Australian alkuasukkaat, Israelin kadonneet heimot, druidit ja luonnollisestikin tarunomaisen Atlantiksen kansa. Eivät edes lentävät lautaset puutu selitysyritysten joukosta. Monet näistä ehdotuksista eivät ole lainkaan niin mielikuvituksellisia kuin ensi silmäyksellä vaikuttaa ja muutamaa niistä joudumme lähemmin tarkastamaan tuonnempana.

Tietääkseni ei ehdotusten paljoudesta huolimattakukaan ole tähän mennessä esittänyt olettamusta, että Suomen heimolla saattaisi olla jotakin tekemistä inka- ja maya-kulttuurien kanssa. On siis jo korkea aika esittää se. Tällainen ajatus saattaa päällisin puolin katsottuna vaikuttaa tuulesta temmatulta, mutta ei tarkemmin harkittuna ole sen epätodennäköisempi kuin mikä tahansa aikaisemmin esitetyistäolettamuksista. Päinvastoin: inka- maya- ja azteekkikulttuurit ovat ehdottomasti yhteydessä kalevalaiseen kulttuuriin.

Kulttuurien yhteisiin piirteisiin tutustuminen on ehkä sopivinta aloittaa kielellisistä seikoista, joissa apunamme ovat alkajaisiksi toisaalta Kalevala ja toisaalta Isä Domingo de Santo Tomásin vuonna 1560 Valladolidissa ilmestynyt sanakirja: Vocabulario dela lengua general de Peru. (Perun yleiskielen sanakirja). Hänen vaikutustaan on myös inkakielen nykyisin käytössä oleva nimi, quechua, jonka muutamat tutkijat katsovat saaneen alkunsa - paitsi paikan nimestä - verbistä kehua ja on tämän suomalaisen verbin quechualainen infinitiivi kehui.