SUOMI JA SIMI

Ennen Santo Tomásin sanaston ilmestymistä oli quechuakielen nimenä Simi taikka perusteellisemmin Runa-Simi. Paitsi puhuttua kieltä on simi-sana tarkoittanut sitä puhuvaa heimoa, sanaa ja suuta. Kun nyt käymme tätä merkillistä kieltä ja sen mahdollista suomensukuisuutta tutkimaan on meidän pidettävä mielessämme, että kysymys on nimenomaan kielestä eikä rotuopillisista yhteyksistä. Kieli ei ole synnynnäinen, vaan opittu ominaisuus.

Ensimmäinen yhteinen sanamme olkoon apu. Quechuassa sen merkitys on herra, gran señor. Mutta mikä on sen merkitys omassa kielessämme? Huudamme apua ja odotamme jotakin tapahtuvaksi, mutta mitä? Jotakin abstraktista ja tarkemmin määrittelemätöntä. Kielten varhaiset kehitysvaiheet kuitenkin osoittavat, että abstrahoiminen on myöhäinen vaihe ihmispuheessa ja liittyy ilmeisesti kirjoitusmenetelmien kehitykseen. - On aihetta kysyä eikö Apu ole alkuperältään jumaluusolento, joka simissä on vaipunut maalliseksi, tai paremminkin papilliseksi arvonimeksi ja suomessa on kadottanut kaiken konkreettisen sisältönsä.

Apu liittyy moneen Inka-valtion arvoon ja oli käytössä vielä espanjalaisten saavuttuakin. Intiaanit kutsuivat Pizarroa nimellä Apu Macho, jossa jälkimmäinen osa on adjektiivi: anciano, en edad viejo, siis iältä vanha. Sanan tarkoituksessa on tapahtunut luisuminen, mutta ei niin suuri, etteikö macho olisi tunnettavissa suomen adjektiivissa maho.. Jos Pizarro tästä syystä menettää jotakin kunniastaan, ei seikalle mitään. - Monet esimerkeistä ovat niin silmiin pistävän selvästi suomalaisia, että jos quechuankieli Etelä-Amerikassa tavattaisiin Siperiassa ei kukaan asettaisi kieltemme yhteenkuuluvaisuutta epäilyksenalaiseksi. Kuitenkin on sanottava, että normaalit kielitieteen menetelmät juuri näiden kahden keskinäisissä suhteissa joutuvat, ei ehkä suorastaan ainutlaatuisten, mutta joka tapauksessa hyvin harvinaisten vaikeuksien ääreen, jotka tulevat eteemme tuonnempana.

Capay Apu on erään aikaisen sanakirjantekijän, Isä Diego Gonzales Holguínin mukaan kuningas. Tämä capay esiintyy muodoissa capac, kapakk, sapac, ç jolloin sen merkitys on rikas, voimallinen ja perustana teon sana ca: saada, ottaa joka myös nähdään osallisena sanoissa camac - creador o, hazedor de nuevo de alguna cosa, siis uudesti luoja, camani - saaminen, luominen ja ç - elollistaminen, eläväksi tekeminen. Capac, çapa, sapa, camayok ja camac esiintyvät tekijänimissä vaihtoehtoisina ja ovat ilmeisesti sisällöltään jossakin määrin samaa merkitsevät. Niitä edeltävä sana ilmaisee tekemisen laadun. Simicapa on niin ollen Santo Tomásin palabrero, sanantaitaja.

Mutta miten olisi tuollainen tekijänimitys tulkittava suomeksi?

Minun nähdäksenise ei ainoastaan ole tulkittavissa, vaan juuri sama sana kuin suomeksi saapa siinä merkityksessä kuin sanalla yhä on esimerkiksi yhteydessä aikaansaapa. Näin olisimme nyt selvillä siitä, että Capay Apu olisi nykysuomeen käännettävissä sanoilla: saapa herra, tai toimeenpaneva johtaja.  - Mutta itseasiassa hänen tittelinsä on pitempi ja Apuainoastaan hallitsevassa asemassa olevan yleisarvonimi. Hänen toimialansa laatu käy selville nimen muista lisistä. Se, jonka vastuulla oli esimerkiksi uskon asian hoito sai nimilisän usca, jonka perusmerkityksenä on rukoileminen. - Sana nähdään myös yhteydessä uscallo, josta Santo Tomás lausuu: Hechizero que mata con hechizos, mikä tarkoittaanoitavoimalla tappavaa ja soveltuu erinomaisesti  kalevalaisten uskalikkojen tulkinnaksi. Tämä on johdannainen, jonka sisältöistä ei tavata meitä nykyisin ympäröivistä kielistä, joiden joiden uskoamme vastaavista sanoista  on muodostettavissa, ei mitään uskaliasta, vaan ainoastaan uskollista ja uskovaista, mistä voidaan nähdä, ettei niiden usko-käsite ole samaa alkuperää..

Esille otettu inka-arvio ei ole kuitenkaan vielä täydellinen. Siihen kuuluu myös sana Mayta, jossa ta on suffiksi ja alkuosa sanakirjojen mukaan tekemisissä paikan määrittelyn kanssa. Se esiintyy monenmoisissa yhteyksissä, esimerkiksi: Mayta? - Por donde? ja olettaisin, että se summittaisesti voitaisiin kääntää mitä-sanaksi ja viittaisi edeltävään sanaan. Mayta capac olisi sananmukaisesti: mitä saapa, johon usca tulisi tekemisen laadun ilmoitukseksi.

Tämä saattaa vaikuttaa haetulta, mutta jos tosiaankin on niin, että Suomi ja Simi ovat jonkunkaanlaista sukua toisilleen, on tässä kysymys niin erikoislaatuisesta tilanteesta, että se on tutkittavissa vain sen omilla ehdoilla. Niin ajan kuin paikankin suhteen on näiden kielten välille aukeava kuilu niin syvä ja leveä, että sanasilta on väliin rakennettava uhkarohkeista olettamuksista ja toivottava niiden johtavan tukevammalle maaperälle. Käykäämme siis ennakkoluulottomasti käsiksi seuraavaan sanaan.

Villca esiintyy edellämainitun usca sanan seurassa. Myöskin muodossa villac. Usca Villca nimessä se näyttää korvaavan capac-sanan. Eräs vanhoista quechuan tuntijoista, Blas Valera, antaa siitä tulkinnan pappi, esi-isä. Kalevalan velho ja viljo ovatovat mahdolliset sekä sisällöltää, että ulkonäöltään villcan suomennokseksi.

Ja mitä kuului tämän moninimisen viranomaisen tehtäviin?