KALEVALA EI KERRO ESI-ISISTÄ

Kaikkien kalevalaisten hahmojen käsittelyssä on pidettävä ehdottomasti mielessä, että he eivät ole yksilöitä olipa sitten oma mielikuvamme heistä kuinka vakiintunut tahansa. Ilmatar lausuu itsestään:

”Joll´ on vihki viien vaimon, muoto kuuen morsiamen”

Ja tämä pätee suurinpiirtein kaikkien kalevalaisten olentojen suhteen, he ovat muotoaan vaihtelevia, luonnollisten ja yliluonnollisten voimien aspekteja, eivät itsenäisiä olioita ja etenkään eivät ihmisiä eikä esi-isiämme.

Jos siis sanomme, että Kyllikki on kansamme Venus, Afrodite, ei se merkitse, että hän missään mielessä vastaisi koulukirjojemme käsitystä roomalaisten tai kreikkalaisten jumalattaresta, vaan että hänellä on esi-olympisen Afroditen tapainen osa Venus-planeetan vaiheissa ynnä eräissä muissa ilmiöissä

.

Kyllikin tapaisen sanan tuntee myös vertailumme kohteena oleva quechua-kieli: Kuyllor, koyllur, chasca kuyllor ja hänen palvontansa on tapahtunut Kkorikancha nimisessä tempelissä. Suomen koi ja koillinen ovat mahdollisesti nimeen liitettävissä. Koyllur sanan nykyinen merkitys on tähti.

Niin Kyllikki kuin Lemminkäisen äitikin yrittävät estää Lemminkäisen sotaan lähdön. Lemminkäisen äiti silläkin perusteella, että talossa on varoja enemmän kuin tarpeeksi ilman ryöstöretkiäkin:

”Vasta päänä eilisenä

Kynti orja kyisen pellon,

Käärmehisen käännätteli.

Nosti aura arkun kannen

Perä penningin ylenti.

Siihen on salvattu satoja, tuhansia tukkueltu.”

Johon Lemminkäinen vastaa:

”Jos markan soasta saanen,

parempana tuon pitänen

Kuin kaikki kotoiset kullat...”

Näissä säkeissä ei ensi silmäyksellä näy mitään kummallista, mutta mitä pitempään niitä katsoo, sitä omituisemmiksi ne käyvät

Marca tarkoittaa quechuassa provinssia,  maa-aluetta, mutta sillä on muitakin merkityksiä. Markay = sylillinen, kahmalollinen, se mitä kahden käden voi sylissänsä kantaa. Eikö tämä olisi sopivampi määrä ajateltuna Lemminkäisen sotasaaliiksi kuin nykyinen olutpullon hinta? – Tietysti on otettava huomioon, ettei Lönnrotinkaan kertoma ole Jumalan sanaa. Ja että inflaatio on syönyt osansa kalevalaisesta markasta, joten säkeet ehkä antavat ainoastaan havainnollisen kuvan rahanarvon huononemisesta.

”Siihen on salvattu satoja,

  Tuhansia tukkueltu.”

Tästä voisi saada käsityksen, että kysymys olisi suorastaan seteleistä, mikä itsestään selvästi ei voi olla laita eikä Lönnrotkaan olettanut Snellmanin kuvia olleen arkun täytteenä. Mutta niin on mielemme sanaan sidottu, että tukku ja tuhat Kalevalassakin tuovat sielumme silmän eteen setelinipun, -ettei tässä tuhatlappusista ole kysymys selviää siitäkin, että Lemminkäisen äiti käyttää samaa sanontaa puhuessaan Lemminkäisen toisen Pohjolanmatkan edellä odotettavista vaaroista, tarkemmin sanottuna kuopasta, joka on

”Täynnä kuumia kiviä,

Palavia paateroita,

Sinne on satoja saanut,

Tuhansia tukkueltu

Sa´an miestä miekallista

Tuhat rautaista oritta.”

                

            Ja olkoon tämä varoittavana esimerkkinä meille niistä kuopista, joita Kalevalan kielenkäyttö tiellemme kaivaa.

                Koska Kalevala on käsitettävä pyhäksi kirjaksi, on aihetta epäillä, että tässä säkeessä piilee muinainen uskonnollinen toimitus, joka alkuperästään eronneena vielä tavataan Intiassa ja muuallakin maailmassa hehkuvilla hiilillä kävelemisenä, kirjaimellisena eikä kuvaannollisena ilmiönä.