ALUSSA OLI KAKSI KIELTÄ

Ja nyt joudumme uuteen olettamukseen.

Jos kulttuuri on muualta tuotu, seuraa siitä, että se on kaksikielinen. Toisin sanoen, se muuttuu kaksikieliseksi heti tultuaan. Ensimmäinen uudessa maassa syntynyt polvi perii papilliselta vanhemmaltaan uskonnon kielen, joka on kirjakieli ja maallikkovanhemmaltaan paikallisen kielen. – Minusta näyttää, että tällainen mahdollisuus on ajateltavissa ja että ns. varhaisempi Maya-valtio on kaksikielinen. Sitä vastoin myöhemmässä Maya-valtiossa ja azteekeilla on uskonnon alkuperäinen kieli käytännöllisesti katsoen kuollut, uskonnon ajatuksellinen sisältö kirjakielen kadotessa surkastunut, kultin todellinen merkitys käynyt käsittämättömäksi – rituaalin raaistuminen olisi hyvin ymmärrettävissä loogiseksi seuraukseksi tällaisesta kehityksestä.

Aymara-inkain kohdalla on asiainkulku toinen. Vuosisatain kuluessa onnistuu sakraalikieli lujittamaan asemansa heidän vähälukuisen ja hitaasti kasvavan heimonsa keskuudessa, ja inkain viimein ryhtyessä laajentamaan valtaansa muuttuu valtion viralliseksi kieleksi, minkä se tekee sitä helpommin, kun kaikki avainasemat pysyvät inkain yhäti harvalukuisen heimon ja heidän lähimpäin sukulaistensa hallussa ja heidän kasvava valta-alueensa on monien eri kieliryhmien kansoittama.

PARRAN ARVOITUS

Ei siis olisi ihme, jos kaikesta tästä seurauksena varhaisemman uskon tuojien rotupiirteet olisivat sumentuneet. – Huomatkaamme, että tässä ei ole kysymys mistään rotuopillisista hiustenhalkomisista, kallo-indeksistä ta luurangonrakenteesta, vaan sakeasta parrasta, jollainen heiluu Kalevalan joka sivulla, mutta miltei täydellisesti puuttuu intiaanien kasvoista. Parta ei kuitenkaan tiettävästi ole kalevalainen spesialiteetti eikä sellaisen löytyminen Maya-alueelta todistus mistään muusta kuin siitä, että partaniekkateorioissa on jotain perää.

Partoja nimittäin tavataan, ja olosuhteet huomioonottaen aivan riittävästi.

Jo niin perustavaa laatua olevat hahmot kuin taivaankannen neljä kannattajaa ovat pitkäpartaisia ja lisäksi varustetut huomiota herättävän merellisillä symboleilla ollakseen tämän maissinviljelyyn erikoistuneen kansan jumaluuksia.

Että parta olisi mayain mielikuvituksen tuotetta ei ole psykologisesti selitettävissä. Hieroglyfistä merkitystä sillä ei näytä olevan. Voidaan tietysti sanoa, että partakarvat olisivat mitätön lisä, johon ei paljon mielikuvitusta tarvittaisi yön jaguaarien ja sulkakäärmeiden keskellä, mutta nämä pedot edustavat luonnonlakeja, parta ainoastaan itseään. – Länsimainen parta voi olla isyyden symboli ja siinä mielessä saa taivaallinenkin isä sakean sängen leukaansa. Parrattomien intiaanien keskuudessa ei parralla voi olla luonnollista symbolimerkitystä, ja sen näkyminen jumalain kasvoissa on huomattavasti vaikeammin selitettävissä kuin minkään yliluonnollisen hirviön jumaluusopillinen läsnäolo.

Ja lisäksi nähdään parta muutamassa kohokuvassa, jossa se selvästi kasvaa todellisen, määrätyn, jos kohta nimettömän uskonnollisen arvohenkilön leuassa. Aikaisemmin mainituista syistä ovat tällaiset kuvat suuria harvinaisuuksia, mutta sitä mielenkiintoisempia, etenkin kun parran yhteydessä säännöllisesti nähdään nenä, joka poikkeaa – ei tosin edukseen – mayain hienostuneesta nenänkaaresta.

MISTÄ UUSI KULTTUURI?

Mayain ensimmäinen tunnettu, päivätty muistokivi on vuodelta 317 jKr. Sitä ennen on siis lähtenyt leviämään kulttuuri, jonka leviämisestä käytetään harhaanjohtavaa nimitystä Vanhempi Maya-valtio. Kysymyksessä on uskonnollisten keskusten hatara yhteenliittymä, josta puuttuvat kaikki valtiokäsitteeseen liittyvät piirteet. Minkäänlaisia puolustuslaitteita tai linnoituksia ei näiden keskusten ympäriltä tavata, sotilaskastiakaan ei ole. Vähälukuiset pyramidit riittävät papiston turvapaikoiksi siinä tapauksessa, että kansalaiset haluaisivat osoittaa tyytymättömyyttään. Jos tyytymättömyys muodostuu pysyväiseksi, riittävät vähin voimin suoritetut paikalliset kapinat papiston kukistamiseksi – ja juuri niin olettaa Morley vanhemman Maya-valtion kohdanneen tuhonsa.

Oletamme siis uskonnon tuojat alkuperältään vieraan kansan ja vieraan rodun edustajiksi.

Onko vieraasta rodusta merkkejä näillä alueilla?

Kerta toisensa jälkeen ovat huhut kiertäneet, että Andien rinteiltä tai viidakkojen kätköistä olisi löytynyt valkoinen intiaaniheimo. Mutta tarkemmin tutkittuna ovat intiaanipiirteet selviytyneet voittajina.

Itsekukin lienee myös perillä Meksikon ja Perun perimätiedoista, joiden mukaan valkoiset, parrakkaat miehet ovat tuoneet Aurinkouskon meren yli, milloin idästä, milloin lännestä. Mutta vaikka sitkeähenkisiä tarinoita ei ole syytä halveksia todistusaineiston lisänä, eivät ne sitkeimmilläänkään riitä vakuudeksi partaniekkojen matkoista.

Tässä kohtaamme eräitä vaikeuksia.

Ensiksikin on meren yli saapunut joukko ollut niin vähälukuinen, että jo siitä syystä ovat sen rotupiirteet, joita ei edes tässä aikaisessa vaiheessa ole syytä uskoa yhtenäisiksi, kadonneet jo parin ensimmäisen sukupolven aikana siitäkin huolimatta, että tulijat olisivat tehneet parhaansa rotupiirteittensä levittämiseksi. On nimittäin huomioitava se todennäköisyys, että tulijat olivat pääasiallisesti miehiä, jollaisesta yksipuolisuudesta olisi luonnollisena seurauksena, että jo ensimmäinen Uudessa Maailmassa syntynyt polvi olisi kadottanut puolet isiensä piirteistä.

Toinen vaikeus on, että tämän aikakauden amerikkalaiset muistomerkit – sama pitää paikkansa Kalevalan suhteen – eivät juuri lainkaan kerro historiallisista henkilöistä, sodista, voitoista tai muista eurooppalaisille muistomerkeille ominaisista pikkumaisuuksista, vaan keskittyvät avaruuden ja olemassaolon perimmäisten arvoitusten käsittelyyn, joiden joukossa yksityinen ihminen on häviävä mitättömyys.

Lisäksi tulee vielä se tunnettu seikka, että kristillisen lähetystön tuhoavat voimat Vapahtajamme nimissä polttivat käytännöllisesti katsoen kaiken kirjallisuuden, sulattivat harkoiksi suunnattomat määrät kultaesineitä, ryöstivät ja hävittivät normaaliin eurooppalaiseen tapaan kaiken, mikä tielle osui.

LEMMINKÄINEN = VENUS

Ja Lemminkäinenkö siis olisi Venus? Kyllä. Afrodite. – Nämä menneisyyden jumalat olivat monipuolisia, ja jos kuvittelemme, että Lemminkäisen parta estäisi identifioimasta hänet Afroditeen kanssa, niin erehdymme. Kyproksessa palvottiin tätä jumalatarta miespuolisena ja pitkäpartaisena. – Näille jumalille ei mikään ollut mahdotonta.

Planeetat syntyvät, kasvavat, vanhenevat, kuolevat ja syntyvät uudelleen eri merkeissä – jokaista vaihetta vastaa oma hahmonsa, jumalallisen voiman uusi ilmenemismuoto, ei uusi jumala.

Lemminkäinen itse on Venuksen pääedustaja ja Venuksen asema tänä 4 Ahau päivänä on vaarallinen ihmiskunnalle.

Mutta kuinka on esimerkiksi tämä saunassa käynti luonnistunut Chac-Lemminkäiselle, jos hän on planeetta?

Jumaluuden maallinen edustaja on ylipappi, joka tekee kaiken, mitä tehtävissä on, havainnollistaakseen jumalain toimintoja. Kalevalan ylipappi on Vaka Vanha Väinämöinen. Maya-vastine tässä rituaalissa on nimeltään Bakab – nelinkertaisena kuten aina.

Ennen tämän käsittelyn alaisena olevan uskonnollisen seremonian alkua oli siihen valmistuttu kahdeksankymmenen päivän ajan. Valmistelevaan jaksoon kuuluivat monet muut uhrimenot, paasto, valvominen.

Lemminkäisen pakoretkessä voisimme todennäköisesti seurata Venus-planeetan etenemistä, josta tämä pakoretki ilmeisesti osaltaan kertoo, kuten myös uskonnollisista menoista, joista kylän neitosten kisat ovat esimerkkinä. – Se, joka haluaa saada aavistuksen tuollaisten kisojen sisällyksestä, saattaisi tehdä viisaasti tutustumalla Euripideen Bakkantteihin. Neitojen kisa ei Kalevalassa tarkoita kansantanhuja ja kansallispukuista piirileikkiä.

Ei myöskään Väinämöisen asu ole se valkea, tolstoilainen talonpoikaiskostyymi, patalakki ja tuohivirsut, joihin hänet tavallisesti vaatetetaan, eikä hän edes tallustele koivumetsässä tuohikontti hartioillaan, vaan pukeutuneena idän punaiseen viittaan ja säteilevän auringon sulkapäähineeseen hän laskee tähtien ratoja, purjehtii valtamerta ja uhraa lähimmäisiään.

Äidin piilopirtti, johon Lemminkäinen palaa pakomatkaltaan, on selvästi symbolinen kuva paluusta syntymää edeltävään tilaan, josta uusi kiertokulku saa alkunsa.

Äidin piilopirtti-runossa todetaan myös Pohjolaisten tuhonneen kaiken Lemminkäisen omaisuuden. Äitinsä hän lopulta löytää, mutta Kyllikistä ei mainita sanaakaan – tämä tukee olettamusta, että Kyllikki on Lemminkäisen äidin aspekti, tai yhtä hyvin eräs puoli Lemminkäisessä. Alkuperältään on Lemminkäinen melkoisella varmuudella kaksisukuinen.

Omaisuuden tuhoaminen ja uusiminen kuuluu Maya-uskoon. Käyttöastiat, huonekalut, usein talot, vieläpä kokonaiset pyramiditkin uusittiin periodeittain. Pyramidit siten, että uusi rakennettiin vanhan peitteeksi.

Lemminkäisen edesottamuksista olisi kertomista loputtomiin, mutta tämä riittäköön tällä erää näytteeksi hänen ja Maya-jumalten yhtäläisyyksistä. 

KALEVALA ON KALENTERI

             Kalevala on kalenteri ja sen sanallinen muoto kätkee taakseen hieroglyfikirjoituksen ja tämä hieroglyfikirjoitus on sama, jota Maya-intiaanit käyttävät kalenteriinsa.

                             

             Saadaksemme käsityksen siitä, mitä kalenterilla tässä tapauksessa tarkoitetaan, otamme esille almanakkamme. Olettakaamme, että sen tietoihin auringonpimennyksistä, kuun vaiheista, joulun ja pääsiäisen tulosta, kuuluisivat tarkat ohjeet noihin ilmiöihin suhtautumisesta, ja että kansalaisen käytös, ruokavalio ja sukupuolielämä olisivat almanakkaan sidotut. Nimiluettelon lisäksi jokaiseen nimeen kuuluisi vakava tähtiasentoihin ynnä muihin perustuva horoskooppi, jonka paikkansa pitävyyttä kukaan ei asettaisi kyseenalaiseksi, ja tämä horoskooppi käsittelisi koko olemassaoloa, universumia… Tämän tapainen on sisällöltään se kalenteri, jonka me tunnemme Kalevalana ja muu maailma pääasiallisesti käsittämättöminä Mayahieroglyfeinä.

                             

             Ymmärtämättömyytemme Kalevalan edessä aiheutuu siitä, ettemme tajua tämän uskonnon totaalisuutta, koska nykyinen uskontomme on johtanut meidät harhakäsitykseen, että kaikki uskonnot ovat pelastusoppeja ja varsinaisen elämänmenon ulkopuolella.

                             

             Miltä tämä kalenteri-usko näyttäisi käytännössä?

                             

             Chac-hahmo, joka oli eräs mayain maissinryöstäjistä on seuraavassa suoraan verrattavissa Lemminkäiseen – ja samalla saamme kiinteän pisteen ajanlaskuun. Thompson luonnehtii havainnollisesti erään tärkeän päivän rituaalin ja uhrimenot, hänen päivänsä merkintä on 4 Ahau 13 yax, kymmenennen kauden viidestoista katun – katun on kaksikymmenvuotisperiodi, joka päättyy 4 Ahau päivänä auringonlaskuun ja Venus-planeetan syttymiseen, tai vaihtoehtoisesti maailmanloppuun, jonka tiedetään odottavan jonkin katunin päätöksenä.

                             

             Mayain kaksinkertainen kalenteri pitkine ja lyhyine ajanlaskuineen on tarkkuudessa ja monimutkaisuudessa vertaistaan vailla ja ainoastaan ammattiastronomi voi pystyä antamaan siitä käsitettävän selonteon. Tässä riittää, että huomioimme Venus-planeetan esittävän merkityksellistä osaa mayain ajanlaskussa.

                                

             Hammasrattaiden tapaan kiertyvät mayain astronomiset matkamittarit ja kiertyessään tuottavat päivien merkitykselliset yhdistelmät, kaudet ja jaksot.

                             

             Ne uskonnolliset menot, joihin nyt käymme käsiksi, ovat omistetut planeetalle, jonka me tunnemme Venuksena ja päivä on kaksikymmenvuotis-jakson pääte eikä siis ilmeisestikään jokavuotinen juhla, jollaisiin olemme omien kalenteriin sidottujen juhlien suhteen tottuneet.

                             

             Tämän Maya-juhlan, rituaalin kalevalainen vastine on Lemminkäisen matka Pohjolan häihin.

                             

             Heti ensimmäiseksi havaitsemme, että Kalevalamme ilmoittaa uhritoimituksen olevan odotettavissa – Ahti kuulee melua kylältä, jolloin:

                                                          

                           ”Tuuma aivohon osasi:

    Häitä Pohjola pitävi

    Salajoukko juominkia!

    Murti suuta, väänti päätä,

    Murti mustoa haventa …”

                             

             Mustan havenen murtaminen on kuoleman enne. Hän ei ole mustatukkainen. Salajoukko Pohjolan Pohjolan nimenä saattaisi viitata näkymättömissä oleviin taivaankappaleihin.

                             

             Päätettyään lähteä Pohjolaan Lemminkäinen luonnollisesti ensi töikseen pyytää äitiään lämmittämään saunan. Hän syö saunan lämmetessä:

                                                          

                          ”Siitä lieto Lemminkäinen

   Otti ruokoa rutosti,
   Meni saunahan samassa,

   Kävi kylpyhuonehesen.”

                             

             Chac, Lemminkäisen Maya-vastine, ei myöskään voi ajatella osallistuvansa uskonnolliseen rituaaliin käymättä ensin saunassa. ”Monissa Maya-raunioissa on löytynyt taitavasti konstruoituja saunoja. Tällainen sisältää lämpöhuoneen, joka on varusteltu höyrynvalmistuslaitteella sekä jäähdyttelyhuoneen”, lausuu Thompson. Lisäksi tietävät lähteet kertoa, että kylpijät hankaavat itseään ja toisiaan oksilla.

                             

             Lemminkäinen lähtee matkalleen:

                                                          

                          ”Äiti kielsi poikoansa,

   Nainen miestänsä epäsi,

   Epäsi kavetta kaksi,

   Kielsi kolme luonnotarta …”

                             

             Miksi kolme? Keitä? Vai ovatko kaikki eräässä mielessä yksi ja sama, Lemminkäinen mukaanluettuna? Onko kave laadullisesti Luonnottaresta poikkeava ilmenemismuoto?

                             

             Tyytykäämme toteamaan, että he kaikki ovat tekemisissä Venus-planeetan kanssa tässä esiintymisessään.

LEMMINKÄISEN KUOLEMA

Tuonen verinen poika iskee Lemminkäistä miekallaan: ”Miehen viieksi muruksi, kaheksaksi kappaleeksi”. Tuonen verisellä pojalla on ollut todellisuudessa vastineenaan uhripappi. Mayain rituaalissa seurasi uhrin paloittelua rituaalinen kannibalismi, jota tiedetään myös esiintyneen Intiassa. Uhri oli jumalan ruumiillistuma ja kannibalismi ihmisen mahdollisuus päästä osalliseksi jumaluudesta. Herran pyhä ehtoollinen on tällaisen rituaalin seuraaja.

                             

            Jo ennen Tuonelaan joutumistaan on Lemminkäistä ammuttu nuolella ja tällainenkin uhraamistapa esiintyy vertauksemme kohteena olevissa kulttuureissa. – Voidaanhan tietysti esittää, että Kalevala on otettava symbolisesti: Varmaa kuitenkin on, että Lemminkäisen kuolemaan on tarvittu ihmisuhri – juuri symboliksi, kuvaamaan jumaluuden kuolemaa.

                             

             Ihmisuhrit kuuluivat  likimain kaikkiin muinaisiin uskontoihin, Kreikasta Intiaan.

                             

             Lemminkäistä ammutaan ”Kautta kainalon vasemman oikeahann olkapäähän”, ja nuolena käytetty käärme lävistää sitä paitsi sekä maksan että sydämen. Maya-rituaalissa tähdättiin myös sukupuolieilimiin.

                             

              Lemminkäinen solvaisee märkähattua syyttämällä tätä sukurutsauksesta ja eläimiin sekaantumisesta, joten ei olisi kumma, jos tämä runon jossakin versiossa olisi ottanut tähtäimeensä Lemminkäisen sydämen sijasta eräät muut elimet.

                             

              Tässä Lemminkäisen ampujassa on muutamia omituisia piirteitä, joita on syytä tarkastaa.

                                                          

                        ”Ukko Pohjolan sokea

 Tuop´ on Tuonelan joella,

 Pyhän virran pyörtehellä,

 Katselevi, kääntelevi,

 Tulevaksi Lemminkäistä.

  Jo päivänä muutamana

 näki Lieto Lemminkäisen

 Saavaksi läheneväksi…”

                                                          

                Kuinka tämä on selitettävissä? Umpisilmä, sokea, josta runo vähääkään hämmästystä osoittamatta kertoo, että tämä näki? Syy tähän kummalliseen asiain tilaan on, että ampuja on sekä sokea että näkevä. Sokeus hänessä on ainoastaan kirjoitustekninen, toisin sanoen, hieroglyfinen ominaisuus, suljettu silmä on kuoleman merkki, ilmoittaa hänet tuhoa tuottavaksi. Kun hänen on jotakin katsottava, käytetään hänestä näkevää merkkiä. 

VIIRUNAAMA ILMARINEN

Kullervon karhujen raadeltua Ilmarisen emännän Ilmarinen lähtee uudelle kosiomatkalle Pohjolaan ja merkillepantavaa tässä runossa on, että se käyttää Pohjolan emännästä pahaenteistä Louhi-nimitystä. Pohjolan häiden yhteydessä häntä mainitaan muilla ja positiivisemmilla nimillä. Louhi kieltäytyy antamasta tytärtään.

             

             ”Siitä Seppo Ilmarinen

 Murti suuta, väänti päätä,

 Murti mustoa haventa.”             

                             

             Maya-hieroglyfeissä on musta onnettomuuden enne, eräs sodan ja kuoleman tuntomerkeistä eikä se Kalevalan urhoista käytettynäkään merkitse, että nämä välttämättä olisivat mustatukkaisia.

                             

             Mustan havenen murtaminen ei ole tämänkertaisen Ilmarisen ainoa vieras tuntomerkki. Kalevalan ainainen todensanoja, lapsi lattialta, havaitsee Ilmarisen oudot piirteet ja varoittaa sisartaan:

                                                          

                         ”Neitonen, sinä sisari,

                          Elä sulho´on ihastu,

  Elä sulhon suun pitohon

  Eläkä jalkoihin jaloihin!

  Sulholl´ on suen ikenet,

  Revon koukut kormannossa

  Karhun kynnet kainalossa,

  Verenjuojan veitsi vyöllä…”

                             

            Kuinka tämä on selitettävissä? Miksi hänellä on suen ikenet, mutta ei hampaita? Revon koukut ja karhun kynnet? Ja kaiken kukkurana verenjuojan veitsi! – Jonkinlainen vamppyyri on vähintä mitä tämän kuvauksen takana voi kuvitella piilevän. Tämä on Ilmarisen yöpuoli. Ja koska Ilmarinen on aurinkoa edustava jumaluus, on päävastuu verenjuonnista sälytettävä tuon taivaankappaleen niskoille. Atahualpan, inkain ylimmäisen uhripapin vampyyrin nahoista valmistettu viitta omasi syvemmän symbolisen merkityksen kuin samanaikaisten eurooppalaisten hallitsijain hermeliinivaippa.

                             

             Ilmarisen tuntomerkit viittaavat selvästi siihen, että uhritoimitus on odotettavissa. Ilmeisesti edustaa Pohjolan toinen tytär, samoin kuin sisarensa, kuuta. Uskonnollisessa rituaalissa on Ilmarisen sijalla ylipappi ja Pohjolan tyttären sijalla tarkoitukseen valittu, tässä tapauksessa ryöstetty, neitonen.

                             

              llmarinen siis ryöstää Pohjolan tyttären ja pakenee saaliineen. Tyttö vaikeroi kovaa kohtaloaan ja sanoo:

                                                         

                        ”Parempi minun olisi

 Jänön juoksevan jälillä,

 Koukkupolven polkemilla,

 Kuin tämän kosijan reessä,

 Viirunaaman viltin alla.”

                         Nimitys ”viirunaama” toistuu sen jälkeen vielä kahdesti.

                             

               Sanoista käy ilmi, että neidon tuntema kammo aiheutuu Ilmarisen kasvoissa nähtävästä viirusta, jonka tuhoa ennustava merkitys on niin selvä, että tytär sen nähtyään on valmis valitsemaan mieluummin minkä muun kohtalon tahansa.

                             

               Mayain ihmisuhrien jumalan tunnuksena on musta juova, joka osittain ympäröi hänen silmäänsä ja jatkuu poskelle.

   Pohjolan tyttären pahat aavistukset käyvät toteen. Seuraavana aamuna Ilmarinen vetää miekkansa ja aikoo iskeä hänet hengiltä, mutta muuttaa sitten mieltää ja laulaa hänet lokiksi. Kalevalaisessa kielenkäytössä ei menettelyissä liene sanottavaa käytännöllistä eroa. Nimellisenä syynä tekoon on neitosen yöllinen uskottomuus, joka edelleen vahvistaa olettamusta, että hänet astronomisena ilmiönä on katsottava kuuttareksi.